Kissan luonnonmukainen ruokinta

Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset puuhaavat eläinruokien parissa - business pyörii. Tuotteet ovat tutkitumpia kuin milloinkaan ennen - laboratoriot keksivät uusia sekoitteita vaativille kissoille, ja tuotteita testataan. Työssä käyvät kiireiset ihmiset ja tietysti myös ne, jotka eivät itselleenkään kokkaa, vapautuvat turhista huolista. Suuri yleisö paheksuu mainoksia, joissa esitellään lemmikkien ruokia. Pidetäänhän lemmikeistä parempaa huolta kuin ihmisistä. Kaikki näyttää olevan paremmin kuin hyvin.

Jo pienten pentujen ruokintaan on tarjolla niin tölkki- kuin kuivaruokia. Joidenkin näkemysten mukaan pentu pitäisi ruokkia pelkästään niillä - joidenkin näkemysten mukaan lisäksi joskus voisi antaa keitettyä kanaa ja raavaslihaa.

Jos ruokkii valmisruoilla pentua tai kasvavaa nuorta, olisi viisasta käyttää 10 kuukauden ikään saakka pentutuotteita, jotta se saisi tarvitsemansa ravinnon. Nuori kissa jää jotakin vaille, jos se ruokitaan aikuisten kissojen valmismuonalla. Sen pieneen vatsaan ei mahdu tarpeeksi muonaa, jotta se saisi vitamiininsa ja hivenaineensa tarvitsemansa ravinnon lisäksi. Ohjeethan lisäksi kieltävät lisävitamiinit ja -ravinteet.

Aikuisille kissoille on kosteaa ja kuivaa valmisruokaa. Kannattaisi aina ostaa kalleimmasta päästä, sillä siinäkin pätee Maria Jotunin elämänviisaus: "Minkä halvalla saa, se on sitä huonompaa." Jälleen kielletään lisävitamiinit ja -ravinteet, koska kissa voi saada niistä yliannostusta. Lisäksi joku joskus suosittelee raakaa lihaa. Kuivamuonaa syöville ateriat tekee täydellisiksi helokki- ja kalaöljykuuri tms.

Kantavat naaraat 4. raskausviikosta lähtien ja imettävät emot ruokitaan sitten penturuoilla. Ohjeet vakuuttavat, että jälleen ruokinta on täysipainoista.

Kissan ruokkija on todella ymmällä, kun eri lähteistä tulee varsin erilaisia neuvoja eikä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Voidaanpa pitää aitoa lihaa, kalaa yms. huonompina kuin valmisruokia.

Teollisista eläinruoista on alkanut kuulua toisenlaistakin ääntä. Ulla Kivimäki siteeraa kirjassaan "Koiran luonnonmukainen hoito" amerikkalaista eläinlääkäriä: "Meidän iho- ja turkkiongelmien kanssa painivien eläinlääkärien tulisi kiittää kaupallista eläinruokateollisuutta kaikesta liiketoiminnasta, minkä se on meitä varten luonut." Yhä useammat eläimet sairastelevat jo pennusta lähtien. Allergiat, iho-ongelmat, virtsa- ja munuaiskivet, kaihit ja sydänviat ovat yleistyneet.

Eläinruoat lasketaan rehuksi, ja siksi ei rehulain mukaan tarvitse niiden koostumusta tarkasti eritellä. Niitä ei siis koske elintarvikelaki. Kissojen ja koirien ruokiin saa rehulain mukaan käyttää mm. turkiseläinruhoja, sorkkia, kavioita, höyheniä, villaa ja sarvia.

Jos valmisruoissa ei olekaan edellä mainittuja, niin niissä on teurasjätettä, joka puolestaan sisältää rauhasjäämiä ja sikiökalvoista peräisin olevia hormoneja. Monet koirien ja kissojen ongelmat on liitetty hormonipitoiseen valmisruokaan.

Tuntemattomista lähteistä peräisin olevat proteiinit, rasvat ja kuidut ovat kysymysmerkki. Ne voivat olla ihmisille kelpaamattomia ruoka-aineita. Jos esim. tuoteseloste ilmoittaa raakavalkuaispitoisuudeksi 10 %, eläin voi käyttää siitä vain 3 %, mikäli valkuainen on peräisin kanan höyhenpeitteestä.

Vitamiinien ja hivenaineiden osuuskaan ei aina ole kunnossa. B-vitamiini häviää ruoanvalmistuksessa, samaten tauriini. Vitamiinit ja hivenaineet voivat olla huonosti hyväksikäytettävässä muodossa. Teolliset ruoat ovat aiheuttaneet B6-, D- ja C-vitamiinien ja sinkin puutetta sekä kaliumin imeytymishäiriön.

Suurin mutta ovatkin valmisruokien lisäaineet. Jo pari vuosikymmentä sitten lääkäri Benjam Feingoldin esitti, että autististen, ylivilkkaiden käytöshäiriöisten lasten oireet pysyvät kurissa, jos heidän ruokavaliostaan poistetaan keinotekoiset maku- ja väriaineet. Tehokkaaksi osoittautunutta käytäntöä toteuttivat myös kaikkein konservatiivisimmat lääkärit.

Eläinten maailmassa kaikki on toisin - ihminen voi maailmankaikkeuden herrana tehdä mielensä mukaan, käyttää eläimiä hyväkseen. Rehulain mukaan riittää maininta EU:n sallimia lisäaineita tai antioksidantteja, vaikka erittely ja tieto aineiden vaikutuksista olisivat oikeaa kuluttajavalistusta.

Pahimmasta päästä on etoksikiini (E 324), joka on sallittu kaikissa eläinrehuissa hapettumisen estoaineena. Se on kasvinsuojelu- ja kuminsäilöntäaine, terveydelle haitallista hengitettynä, iholle joutuneena ja nieltynä. Kemikaalilainsäädäntö kieltää sen säilyttämisen elintarvikkeiden ja eläinravinnon kanssa, mutta rehulain mukaan sitä saa lisätä 150 mg täysrehukiloon.

Useiden amerikkalaisten eläinruokien on todettu sisältävän etoksikiinia; valmistajat kylläkin saattavat puhua turvallisesta antioksidantista. Etoksikiini aiheuttaa pentukuolleisuutta, syöpää, kitalakihalkioita ja epämuodostumia.

Myös muut väri-, säilöntä-, happamuudensäätö- ja hyytelöimisaineet aiheuttavat esim. syöpää, astmaa, allergiaa tai ripulia. Lisäaineet voivat olla myös vaarattomia. Sellaisia ovat esim. askorbiinihappo, riboflaviini ja lykopeeni.

Kuivaruokien pikakatsaus osoitti, että tuoteselosteiden merkinnöistä löytyivät etoksikiini ja EU:n hyväksymät antioksidantit, mutta myös uudehkon laadun merkintä "säilöntäaineena luonnonmukaista E-vitamiinia ja rosmariiniöljyä". Toivottavasti ollaan menossa terveempään suuntaan.

Luonnossa kissa syö myyriä, lintuja, kaloja, sammakoita ja hyönteisiä. Kissan luonnonmukaisen ruoan lähtökohdaksi käy mainiosti hiiren analyysi: